Mekko perintökankaasta

Oikeastaan innostukseni ompeluun heräsi uudelleen, kun sain perinnöksi kankaan miehen suvulta. Sain vanhasta mummulasta kankaanpalan, joka oli ollut vanha verho. Mietin, että miten sen käyttäisin. Verho oli sen verran pieni ja muutenkin sen värinen, että en löytänyt sille mitään käyttöä kodin sisustuksessa. Jonkin aikaa se oli kaapin perukoilla ja yksi päivä, kun siivosin kaappia, niin jäin taas miettimään, että mitä siitä tekisin. Päädyin sitten kokeilemaan, että syntyisikö siitä tytölle mekkoa. Ja syntyihän siitä. Vaikka koko ei ollutkaan ihan oikea, vaan vielä liian suuri, niin olin onnellinen, että MINÄ sain jotain (kaunista?) aikaiseksi ihan itse. :) Ehkä olen tässä puolueellinen, kun kankaassa on myös paljon tunnearvoa.

Tein mekkoon sitten vielä ruusukkeen rintaan jämäpaloista. Huomasin vasta jälkikäteen, että vuori olisi kannattanut tehdä joko ruskeasta tai oranssista kankaasta, mutta se on nyt myöhäistä. Mekko on takaa kokonaan auki ja se kiinnitetään viidellä vihreällä, isohkolla muovinapilla. Malli on hiukan leveä, joten ajattelin ensi kerralla vähän kaventaa mallia.

Lisään vielä kuvan mekosta tytön päällä, vaikka se onkin iso.